Tässä muutamia piirakan tekemisen vaiheita. Huomaa positiivisuus -naurava suu, kuten leipureillakin...teknisistä syistä koko kuvasarjaa on mahdoton saada ohjelmaan, mutta leipominen on todella hauskaa.
Kenenköhän tekijänoikeuksiin kuuluu karjalanpiirakat? Reseptin alkuperäinen kehittäjä kuitenkin kuuluu jonnekin sinne, josta minunkin geeniperimäni, joten uskaltanen tämän reseptin laittaa blogiin. Puuroon riittää 1 litra maitoa, jos haluaa löysempää puuroa, enemmän maitoa. Yhdellä litralla tulee melko tiukkaa kamaa.
Tarvitaan siis:
1) Riisipuuro
2 kahvikupillista puuroriisiä (siis niitä vanhoja kahvikupillisia, ei nykyisiä kahvimukeja..)
2 kahvikupillista puuroriisiä (siis niitä vanhoja kahvikupillisia, ei nykyisiä kahvimukeja..)
5 dl vettä
N 1 litra maitoa
suolaa ja voita maun mukaan
1 kananmuna
1 kananmuna
Riisi+vesi keitetään siten, että vesi haihtuu. Maito sekoitetaan vähitellen mukaan ja puuro haudutetaan, on syytä valmistautua sekoittamaan koko ajan. Lopuksi suola ja voita omantunnon mukaaan. Nyrkkisääntö, että mitä enempi, sen parempi, pieni määrä ei tunnu missään. Lopuksi puuroon sekoitetaan 1 kananmuna. Ja vot, kuten mummoni sanoisi, siinä se on.
2) Piirakkataikina
4.5 dl ruisjauhoja
1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl suolaa
2 dl vettä
Kaikki sekoitetaan, eli vuokaan vaan ja taikinakoukku pyörimään. Kone hoitaa tämän homman. Vehnäjauhot tekevät taikinasta helpommin koossa pysyvän. Pelkä ruisjauho hajoaa helposti.
Kuten kuvasarjasta voi ounastella, leivotaan ensin pitkä tasainen pötkylä, josta sitten siivutetaan pienet siivut, joista tehdään palloja. nämä sitten pulikalla leivotaan soikioiksi lätyiksi. Tässä riittävästi jauhoa ja jatkuva liike on tietenkin tärkeintä siten, että taikina pyörii pulikan alla vaivatta. HIeno kuvasarjakin oli, mutta ylitsepääsemättämien teknisten vaikeuksien vuoksi, jätän lukijan mielikuvituksen varaan erilaiset työvaiheet.
sitten taikinan keskelle reilusti riisipuuroa ja reunat rypytetään aloittaen tietenkin päästä ja eikun uuniin. N. yli 200 astetta siten, että hieman ruskistuu. Kun uunista pois, meillä voidellaan tietenkin -voilla. Jotkut jollain maitoseoksellakin kuulemma.
1 kommentti:
Tuota noin. Viipurin leivos tulee tästä urheasta Karjalan piiraan luonnoksesta mieleen. Uskon silti lopputuloksen olleen maittava ja suussa sulava.
Lähetä kommentti