No nyt on yritetty siistiä blogia suuntaan jos toiseenkin, ei se varmaan tähänkään lopu. Tunnisteitakin on matkan varrella tullut ihan kummallisia, mutta ei niidenkään siistiminen nyt niin helppoa ole. Niinkun nyt tämäkin, onko se nyt sitten pata vai liha vai molemmat...loppujen lopuksi, onko se nyt elämää suurempi asia sekään...
Tätä tarjoilin ystävilleni, eikä sitä paljon jäänyt. Olisiko merkki siitä, että hyvää oli? Ruokakriitikkoina he ovat kyllä varsin luotettavia ja rehellisiä...
Mutta tämän kanssa ei voi hötkyillä. Valmistamiseen kuluu siis tunteja, ainakin neljä, kokonaisuudessaan.
Tarvitaan lampaan paistia kilon verran. Se pitää leikata paloiksi ja siistiä pois kalvot, rasvat ja muut, eli vain lihaa. koirat olisvat tästä tyytyväisiä.
Palat ruskistetaan pannulla, kuumassa pannussa, maustetaan samalla suolalla ja pippurilla.
Tässä vaiheessa laitan lihat pataan, mukaan punaviiniä parisen desiä. Alkosta saa nykyään käteviä muutaman desin tölkkejä puna-ja valkoviiniä. Pidän niitä kaapissa aina, ovat tosi käteviä ruuan laittoon. Tarvittaessa hieman vettä. Lisäksi kokonaisia, veitsen lappeella puristettuja valkosipuleita ainakin 4kpl, taisin lisäksi puristaa 1-2 kynttä mukaan. Mausteeksi laakerinlehtiä, timjamia, rosmariinia. Nämä siis tuoreina.
Tätä haudutetaan reilusti parisen tuntia pienellä lämmöllä. Sitten kuoritaan perunoita sen verran kun niitä nyt menee ja mahtuu pataan, pilkotaan ne sopivan kokoisiksi. Lisätään perunat, muutamia aurinkokuivattuja tomaatteja pieniksipilkottuina, lisäsin vielä säilöttyjä kirsikkatomaatteja, n. vajaan tölkillisen. Käy varmasti säilötyt tomaatit isommatkin...Juu ja pienen tölkin tomaattipyreetä.
Sitten haudutetaan lisää, ainakin tunti.
Lopuksi tarkistetaan maku ja lisätään tarvittaessa suolaa ja pippuria. Ja eikun syömään!
Arkiruokaa ja kokeilua. Aikataulujen ajastamista aamuisin. Välillä ruokitaan kompostia ja välillä juhlitaankin. Neulomista ja koiranhoitoa. Iloja ja suruja ruokapöydän äärellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aivan sikatörkeen hyvä sitruuna-vadelma bostonkakku
Leipominen on oikeastaan aika kivaa. Ja herkkujen syöminen on vielä kivempaa. tämän ohjeen olen leikannut jostain lehdestä n. sata votta s...
-
Tämä nimittäin sopii myös niille, jotka eivät pidä kurpitsasta. Onnistuin kotona hämäämään sellaisia henkilöitä onnistuneesti pyytäes...
-
Nämä tein jo aikaisemmin ja ohjeet ovat Hellapoliisin kirjasta. Piirakat tein luokan juhliin ja hyvin tekivät kauppansa. Kana-feta-pesto...
5 kommenttia:
pitäiskö tehdä tätä kun tulen sinne?
Juu. jos tuot kunnon paistin...
Ei paha. Etsin täältä kämpältä makkaran tähteitä. Onneksi löytyi unkarilaista wurstia. Nam.
Jätkä
Savotalla pitää syödä joka päivä. Jos jättää väliin niin nälkä tulee. Perinteinen kirveli ei kuulu hienompaan kaupunkilaiseen menuuseen mutta täällä metsässä sekin menee.
T.s. otetaan lihaisampaa makkaraa ja siivutaan se ja pannaan paistinpannulle esim oliiviöljyn kera kypsymään. Jahka ovat siivut ihan pikkuisen rapeita ja aavistuksen ruskettuneita kaadetaan ne öljymausteen kanssa lautaselle missä jo valmiina odottelevat annos ketsuppia ja pilkottuja tuoresipulin vihreitä osia. Lautasen reunalle vielä ruisleipää, ilman mitään lisukkeita ja tilkka vettä tai viintä. Pippuria halun ja tarpeen mukaan.
Voin suositella.
Metsäkämppäruokaa. Sopii tosin tänne vaativiin saaristolaisolosuhteisiinkin.
Jätkä
P.s. Mielellään sipulin varsia kummoisempaa vihannesta ei kannata sotkea tähän. ;)
Lähetä kommentti