Makea omenapiirakka

Ja tässä haaste bloggauskaverille. Tee parempi!
Tuli yhdisteltyä eri reseptejä, joten tämä on aika makea, mutta ei olenkaan pahaa...

Täytteeksi melko happamia omenoita, kuoritaan ja pilkotaan viipaleiksi, lähemmäs kilo taisi mennä.
Kattilaan voita alle sata grammaa, kanelia kolme teelusikallista ja omenalohkot sinne. Kun voi on sulanut ja lohkoja jonkun aikaa keitetty, lisätään sokeria pari desiä. Omenat saavat olla hieman pehmeitä.

Taikina VOISI olla hieman sokerittomampi, mutta tänään näin:
Eli pohjaan:
n. 3dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
150gr voita tai margariinia
kananmuna

kuivat aineet keskenään, nypi voi mukaan ja kananmuna viimeksi. Jääkaappiin taikina lepäämään.

Valmistus: voitele piirakkavuoka, jaa taikina kahtia ja levitä puolet vuokaan, myös reunoille.
Sitten nostellaan omenalohkot (en laittanut voimössöä, joku raja sentään...)
Lopuksi tehdään kansi. kaulitaan pyöreä kansi hyvin jauhotetulle leivinpaperille ja nostetaan päälle.

Uuniin 180 astetta 30-40 minuuttia, huom -pohja tarvitsee aikaa.



Kävipä muuten kivasti Fazerin kahvilassa eilen. Todella rentouttava kahvihetki. Yritän viikonloppuisin karttaa noita ostosparatiiseja, mutta nyt piti käydä hakemassa koiralle lääkettä apteekista, no siinä päätettiin käydä kahvilla -pankkikortit eivät toimineet. Ei hätää, käteistä löytyi. no tarjottimet oli loppu. Ei hätää, kahvikupit oli loppu, onneksi teekuppeja oli. Veitset loppu, onneksi yksi asiakas neuvoi, että toiselta puolelta niitä löytyy, kun myyjä ei veitsiä löytänyt. Pöydät likaisia, ja täynnä astioita, ei hätää, yksi pöytä löytyi. Edelleen positiivisella mielellä, suomalainen kun ei hevillä valita. Mutta sitten..Paahtopaistileipä oli verinen, eli palautukseen meni. Myyjä kertoi, että sehän on ihan luonnollista, että leipä on verinen ja alkoi kertoa minulle, kuinka paahtopaisti valmistetaan, kuulemma oli medium, mutta kun ei ollut. Siinä sitten aikamme tingattiin, kunnes vuoropäällikkö tuli paikalle ja kysyin, että söisitkö itse tuota leipää. Ei hetkenkään epäröintiä: "En". No sitten kyseli, että haluanko uuden leivän tai lahjakortin. OIkeastaan en enää halunnut siinä vaiheessa muuta, kun että joku olisi sanonut, että sorry, meidän moka, sen sijaan, että aletaan käymään paahtopaistin valmistusprosessia läpi...
On se kumma, miten vaikeaa voi olla oman virheen myöntäminen ja se pieni pahoittelu. Ei sitä mitään muuta tarvitsisi.