Se ainoa oikea vispipuuro

Koko syksy on ollut raskasta surutyötä, äitini kuoleman jälkeen. Aika tärkeä osa on ollut lukea vanhoja reseptejä, hakea tuttuja juttuja ja tehdä tuttuja makuja. myös vanhat tutut astiat jo lapsuudesta tuovat positiivisia muistoja. Ruoka ja leipominen on kulkenut suvussamme jo nyt ainakin neljännessä sukupolvessa. Ruoan merkitys on ollut yhdessäoloa, anteeksipyytämistä, ja  -antamista. Uuden kokeilu ja välillä epäonnistuminen ovat luoneet hauskoja hetkiä, ja toisaalta myös ihanat onnistumiset samoin. Äitini oli kova leipomaan ihan viimeiseen asti ja koska itse en paljoa ole leiponut, hain vanhoja kuivakakkureseptejä ja tietenkin vanhat kakkuvuoat ja olen opetellut näitäkin syksyllä tekemään. Mutta niistä enemmän jatkossa.
Luon nyt uuden tunnisteen "perinneruoat", joka tarkoittaa lähinnä ehkä omia perinneruokiamme enemmän, kuin "yleisiä". Näillä ruoilla on erityinen merkitys minulle jo vuosikymmenien takaa.
Mielestäni vispipuurosta on hyvä aloittaa.

Tähän tulee 1 litra vettä, 1.5dl mannasuurimoita.
Lisäksi 3 dl jäisiä puolukoita ja 2 dl sokeria.
Mannasuurimot lisätään kiehuvaan veteen koko ajan sekoittaen, sitten puolukat ja sokeri. Keitetään sekoitellen kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen annetaan jäähtyä. Tämän jälkeen vatkaimella vatkataan niin, että puurosta oikeasti tulee kuohkeaa. Tämä tarkoittaa vähintään 10-15 minuutin sessiota.

Puuro on minulle perinteinen jälkiruoka, mutta nuorempi polvi vetää tätä suvereenisti myös aamu-ja iltapalaksi.

Tässä Simo simahti treenien jälkeen pallo suussa :)